sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Onko radikalisoituvilla islamilaisilla mailla tulevaisuutta?


Musliminaisia hunnutettunan ja kaavulla peitettynä.

Ääri-islamistit valtasivat Pakistanissa ns. Punaisen moskeijan. Moskeija oli ollut jo useiden vuosien ajan ääri-islamistien propaganda tukiasema maassa. Moskeijoissa koulutettiin pakistanilaisia nuoria rasistiseen kiihkoon toisia kansakuntia ja uskontokuntia kohtaan.

Pakistanin armeija valitettavasti turvautui 10.7.07 väkivaltaan valtauksen purkamisessa kun neuvottelut eivät edistyneet. Tämän jälkeen pommi-iskut ovat olleet jokapäiväisiä maassa. Näissä ääri-islamistien aloittamissa ja yllyttämissä väkivaltaisuuksissa on kuollut jo satoja ihmisiä.

Moskeija on rakennettu vuonna 1965 ja on ollut alusta alkaen poliittisen islamin toimintapiste Islamabadissa. Pakistanin sotilashallinto teki suuren erehdyksen antamalla moskeijan ääri-islamilaiselle poliittiselle toiminnalle luvan ja on tähän asti jopa tukenut sitä. Punaisen moskeijan tapaus osoittaa sen, että kun annat islamisteille pikkusormen, he vievät koko käden.

Sotilashallinto sai tukea vallankaappaukselleen moskeijan imaamilta (Abdullah). Neuvostoliiton hyökättyä Pakistanin rajanaapuriin Afganistaniin 1979 Pakistanin sotilashallitsija Ziad ul-Haqin tuki ääri-islamistisia afgaanikapinalllisia. Samaan virheeseen erehtyi myös Yhdysvaltojen hallinto. Ziad tuki Afganistanin radikaaleja lähettämällä kymmenen sotavuoden aikana Agfanistaniin tuhansia taistelijoita. Myös Saudia-Arabian wahhabilainen kuningaskunta tuki afgaaneja.

Afganistanin Taleban hallinnolla oli Pakistanin sotilashallinon tuki. Intian Kashmirissa Pakistan tuki Delhin keskushallinon vastaista sissisotaa. Tähän sotaan Pakistanin ääri-islamistit lähettivät taistelijoitaan intialaisten tykinruuaksi.

Pervez Musharraf kaappasi vallan vuonna 1999. Musharraf on yrittänyt kaappauksen jälkeen miellyttää Pakistanin maallistunutta keskiluokkaa ja ääri-islamisteja. Seurauksena tästä on Pakistanin nykyinen sekasortoinen tilanne. Pakistanin sekasorto tukee Agfanistanin Talebaneja. Jos Pakistanin itäiset heimoalueet olisivat hallinnassa Osama bin Laden ja hänen al-Qaida-järjestö olisi tuskin kyennyt rakentamaan rajaseudulle uutta tukikohtaa. Pakistanista virtaa rajan yli Taleban taistelijoille jatkuvasti rahaa ja miehiä.

Vuosien kaaos on aiheuttanut Pakistanin radikalisoitumisen. Rikollisjengit ja koraanikoulut hallitsevat väestöä. Väestön maltilliset mielipiteet ovat jyrkentyneet ja radikaali-islamin koetaan tarjoavan turvaa epävakauteen. Islamistien tavoitteena onkin kaikkialla maailmassa kylvää levottomuutta ja sekasortoa ja ottaa niiden kautta alueita hallintaansa ankaran islamismin ja sharia-lain avulla.

Pakistan on ydinasevaltioa ja se on hyvin lähellä islamistista vallankaappausta. Jos armeijan upseerien joukossa alkaa ilmetä kannatusta ääri-islamisteille, maassa toteutuu islamistinen vallankaappaus. Ääri-islamismi yhdistettynä ydinaseeseen on nykyisen maailman suurin uhka.
Olisiko Pakistan tässä sekasortoisessa tilassa valmis demokraattiseen siviilihallintoon. Kaaoksesta ei voida edetä järjestyneeseen demokratiaan kuin pienin askelin.

Mutta voiko islamilaisessa valtiossa demokratia olla mahdollista? Turkissa on islamilaisessa valtiossa toteutunut demokratia jollakin tavalla. Tätä Kemal Atatürkin aloittamaa horjuvaa demokratiaa on armeija vartioinut jo vuosia. Nyt ääri-islamistinen poliittisen liikehdinnän suosio kasvaa voimakkaasti Turkissa.

Minkäänlainen demokratia tai ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta käytännössä kunnioittava järjestys ei ole mahdollista missään islamilaisessa maassa, jos ääri-islamistiset Saudi-Arabian wahhabilaisuuden rahoittamat Koraanikoulut ja islamilaiset saarnaajat saavat toimia jatkossakin. Ainut keino päästä järjestykseen Pakistanissa, Afganistanissa ja muissa tämänkaltaisissa maissa on kitkeä pois ääri-islamilaisuuden opetukset, sulkea koraanikoulut, erottaa valtion ja koululaitoksen toiminta uskonnosta (kuten esimerkiksi USA:ssa on tehty) ja lisätä kansalaisten ja erityisesti naisten koulutusta sekä lisätä taloudellista menestystä tukemalla pienyrittäjyyttä mikrolainoilla.
Mutta onko totuus kuitenkin se, että islamilaisten valtioiden demokratisoituminen vaatisi radikaalin muutoksen islamin tulkinnassa, hadihin ja jopa Koraanin tekstien hylkäämisen islamin perustana? Siihen muslimit tuskin ovat valmiita.
Lähde: Suomen Kuvalehti 3.8.2007